Aamu oli sateeton, mutta varsin lämmin, joten vaimon oli jälleen mukava juosta joen rannalla. Aamutoimien jälkeen suuntasimme jälleen samaan aamiaispaikkaan saaden hyvän lähdön tähänkin päivään. Jatkoimme JR Railin automaateille ja ostimme liput noin 40 kilometrin päässä olevaan Japanin ensimmäiseen pääkaupunkiin Naraan. Se oli pääkaupunkina vuosina 710-786, mutta on senkin jälkeen ollut hyvin tärkeä kaupunki. Nykyisin siellä asuu reilut 300 000 asukasta, mutta tuntui rauhalliselta pikkukaupungilta.
Junamatka kesti toista tuntia, sillä kuljimme paikallisjunalla, joka pysähtyi kaikille maitolaitureille aivan kuin lättähattu aikoinaan. Onneksi ilmastointi ei ollut kylmä vaan ainoastaan viileä. Lähes koko matkan juna kulki asutuksen keskuudessa. Olimme Narassa kymmenen jälkeen ja lähdimme jälleen kävelemään! Lämpötila oli kohonnut lähelle 30 astetta ja oli jälleen valtavan kosteata, joten hiki nousi saman tien pintaan.
Kuljimme Sanjo Dori -katua katsellen ihmisiä ja kauppoja ihaillen jälleen kerran katujen puhtautta. Missään ei ole roskia, mikä on siinä mielessä ihmeellistä, koska roskakoreja on hyvin harvassa. Myöskään graffitteja ei ole missään ja myös junat ovat täysin puhtaita. Oikein mukava on täällä kulkea ja nauttia. Nara on kuuluisa komeista ja vanhoista temppeleistään. Ensimmäisenä vastaan tuli Kofuku-ji, jonka edessä oli komea viisikerroksinen pagodi, joka on Japanin toiseksi korkein pagodi. Emme menneet temppeliin sisään vaan kuljeskelimme hiljalleen itään päin ja pian saavuimme Naran suurelle puistoalueelle. Siellä kuljeskelee hyvin paljon kauriita. Ne ovat periaatteessa villejä eivätkä reagoi millään tavalla ihmisiin ellei heillä ole kädessään kojuista ostettavia keksejä Niitä kauriit tulevat hamuamaan. Monet turistit keksejä ostivat eikä kauriiden tarvinnut vaivautua syömään tylsää ruohoa.
Jatkoimme etenemistä ja saavuimme Todai-ji –temppeliin, jota mainostetaan maailman suurimpana puurakennuksena. Tiedä sitten onko se suurin, mutta valtava se oli. Temppeli rakennettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 752, mutta se on tietenkin palanut useampaan kertaan. Tämä nykyinen versio on rakennettu 1692 ja on kolmannes pienempi kuin alkuperäinen. Temppelin sisällä istui valtava 15 metriä korkea buddha tyynenä käsiään pyhästi ojennellen. Ison kaverin molemmin puolin istui noin kymmenmetriset bodhisattvassit, mitä sitten lienevätkin.
Matka jatkui puiston mukavia polkuja kulkien kauriiden jätöksiä väistellen. Oli edelleen hyvin kosteata ja kuumaa. Sitten alkoi hiljalleen sataa kosteuden sen kuin vain lisääntyessä. Pysähdyimme hieman epämääräiseen kahvilaan, mutta hyvin englantia puhuva nuori mies antoi meille omenamehun, paikallisen oluen (minulle) ja kaksi hieman sitkeätä, mutta maistuvaa sämpylää. Tauon jälkeen saavuimme Kasuga Taisha pyhäkköön, joka on shintolaisten pyhä paikka. Tämän erikoisuutena on siellä olevat yli 3 000 kivistä lyhtyä. Niiden tarkoitusta en tiedä, mutta jotain tekemistä niillä on uskonnon kanssa. Sade jatkui ja olo alkoi olla kuumuuden ja kosteuden vuoksi aika tukala. Kävelimme edelleen, mutta jätimme menemättä sisään maksullisiin temppeleihin tyytyen katselemaan niitä vain ulkoa päin.
Jouduimme etsimään melko kauan ennen kuin löysimme sakepanimon, jossa pääsi maistamaan erilaisia sakeja. 500 jenille eli neljällä eurolla tarjottiin kuutta eri sakea maisteltavaksi. Kuppi ei ollut kovin iso, mutta useamman siemauksen sakea sai maistella. Harmittavasti minä jouduin nauttimaan selkeästi enemmän sakea, sillä minun kupin vajuttua lähes tyhjäksi, tapahtui kuppien vaihto ja minulla oli jälleen melkein täysi sakekuppi edessä. Jokaista sakea rouvakin maisteli pitäen eniten sparkling sakesta eli kuohuviinin tapaisesta juomasta.
Sade voimistui ja me suuntasimme kohti rautatieasemaa. Paikallisjuna lähti lähes saman tien kun pääsimme oikealle laiturille. Tämä oli jälleen jokaisella asemalla pysähtyvä hidas etenijä, mutta sopivan viileässä junassa oli lähes nukuttavaa istua. Eräällä asemalla juna pysähtyi pidemmäksi aikaa ja viereiselle raiteelle tuli myös Kiotoon menevä juna, mutta sellainen joka pysähtyi harvakseltaan. Vaihdoimme junaa ja olimme perillä jonkin verran aikaisemmin.
Naran asemalla oli ainekset pieneen katastrofiin. Sortsieni lahje repesi paljastaen kaikkien japanilaisten katseille alushousujeni lahkeen, joskin ainoakaan japanilainen tai minkään muunkaan maan edustaja ei ollut alushousujeni väristä kiinnostunut. Kiotossa menimme kauppaan katselemaan sortsien korvaajaa, mutta eihän sellaisia löytynyt. Onneksi hotellin respasta saimme ompelutarvikkeita ja monitaitoinen puolisoni ompeli sortsit uuteen uskoon. Pidimme lepotauon keräten voimia ja jäähdytellen ilmastoidussa huoneessamme.
Pimeän jo laskeuduttua Kioton ylle lähdimme vielä kiertelemään hotellin ympäristöön. Emme sateen vuoksi lähteneet kovin kauaksi. Edelleen oli mahtavan lämmintä ja parsituissa sortseissa oli leppoisaa kuljeskellasekäMenimme melko pieneen baariin, missä meidät toivotettiin monisanaisesti ja nyökkäysten kera tervetulleiksi ja ohjattiin tiskin ääreen istumaan. Tilasimme viinin, oluen, pienen juustotarjottimen sekä friteerattuja mereneläviä. Ne nautimme hieman turhan ilmastoidussa lähes tyhjässä baarissa.
Palasimme hetkeksi lämpimään ulkoilmaan, kunnes menimme vielä pistäytymään yhteen baariin. Se oli aivan täynnä ja jouduimme aluksi pystybaariin ennen kuin meille osoitettiin oma pöytä. Tilasimme ison ja pienen oluen ja lopulta minä join ne molemmat. Vastapainoksi puoliso söi lähes kaikki herkulliset juustokolmiot (yhteensä noin yhden leipäpalan verran, puolison huomautus), joten molemmat olivat tyytyväisiä. Pystybaarissa seisoessani skoolasi vieressä ollut japanilainen pukumies oluen kanssani ihan vain yllättäen. Hänellä taisi olla hyvä päivä töissä ja sehän kävi, sillä minulla oli hyvä päivä lomalla Japanissa. Jakkaroilla istuessamme katselimme Japanin ja Etelä-Afrikan jalkapallopeliä, mutta enimmäkseen seurasimme hyvin virkeiden tarjoilijoiden touhuamista. He huutelivat toistuvasti toisilleen jotain meille käsittämätöntä hyvin korkealla äänenpainolla. Tarjoilivat olivat välittömästi paikalla, kun sisään tuli uusi asiakas ja heidät toimitettiin kohteliain kädenliikkein joko odottamaan vapaata pöytää tai suoraan pöytään. Laukun omaaville asiakkaille, kuten vaimollenikin, tuotiin kassi, johon laitettiin laukut, ettei niitä tarvinnut laittaa lattialle, joka oli varmasti erittäin puhdas. Kyllä tätä kohteliaisuutta ja palvelunalttiutta jää ikävä. Kiersimme hiljalleen hotellimme ja valmistauduimme huomiseen päivään.
Kirjaanpa vielä muutamia meille kummallisia asioita, mitä olemme kohdanneet. Taisi olla muutama päivä sitten, kun kävimme Lawsonissa, eli pienessä kaupassa, ostamassa aamiaista. Minä pyysin teeheni sokeria ja sen myös sain. Sain myös muovipussin, mihin laitettiin muovinen sekoitin ja sokeripussi sekä jostain syystä myös tyhjä muovipussi! Pakkaaminen on täällä viety aivan äärimmäisyyksiin.
Täällä on hyvin paljon pelisaleja, joita kutsutaan Pachinko Sloteiksi. Kävimme yhdessä ja kokemus oli jälleen jotain meille käsittämätöntä. Suuressa huoneessa oli valtavasti peliautomaatteja Las Vegasin tapaan. Jokainen automaatti soitti kovaäänistä musiikkia tai jotain muuta ääntä ja meteli oli aivan päätä huimaavaa. Koneisiin laitettiin metallisia kuulia ja ne pomppivat kuvaruudussa ja varmaan jotkut voittivat, mutta useimmat todennäköisesti hävisivät. Erittäin suosittuja paikat olivat, joten täälläkin on paikkoja, jotka voittavat kotiolot.
Erityisesti Kiotossa on ollut hyvin paljon pyöräilijöitä. On kovin kummallista, että muuten niin organisoidussa yhteiskunnassa pyöräilijät ovat lähestulkoon vailla sääntöjä. Ne ajavat siellä missä haluavat ja valitsevat reitin, mikä heille sopii. Vaaratilanteita ei silti tapahtunut, joten tilanne taitaa olla hallinnassa.