Kioto

Olette varmaan kuulleet Jussi ja Eero Raittisen kappaleen Kävelemään eli Liisan Koira? Kiotossa meillä oli aivan sama teema: kävellään. Käveleminen ja katseleminen ovat oikein mukavaa, mutta nyt varustus epäonnistui pahanpuoleisesti. Sääennustus lupasi koko päiväksi sadetta ja selkeästi viileämpää. Niinpä puin farkut ja vaelluskengät sekä otin takin käsivarrelle. Arvasitte varmaan, että sadetta ei tullut koko päivänä, lämpötila kohosi jonnekin 27 asteen tietämille ja oli tietenkin hyvin kosteata. Oli siis hyvin hikistä ja nihkeätä, kun kävelyä kertyi iltapäivään mennessä reilut 16 kilometriä.

Kahdeksan jälkeen menimme syömään aamiaista samaan paikkaan kuin eilen ja saimme seitsemällä eurolla kahdelle runsaat lämpimät leivät ja kuumat juomat. Ravittuina lähdimme astelemaan kohti pohjoista sateenvarjot valmiina alkavan sateen varalta. Olimme arvioineet hieman väärin keisarin palatsin etäisyyden ja meille tuli lopussa kiire ehtiä palatsin kiertokävelylle, johon olimme varanneet ajan kymmeneksi. Meillä ei loppujen lopuksi ollutkaan kiire, joten hankimme turhaan hien, joka ei sitten enää kuivanutkaan.

Palatsin kiertueelle piti ilmoittautua etukäteen netin kautta, mutta liput olivat ilmaiset. Ryhmässä oli ainakin 50 ihmistä, mikä oli liian paljon sutjakkaan etenemisen kannalta. Opas puhui hyvää englantia, mutta sen verran hiljaa, ettei läheskään kaikesta saanut selvää. Emme päässeet sisälle yhteenkään rakennukseen vaan jouduimme kiertämään pihalla rakennusten ulkopuolella. Keisarillinen palatsi ei ollut ollenkaan palatsimainen vaan valtavalla alueella oleva monien suurien, mutta matalien rakennusten ryhmittymä. Ne olivat ihan hienoja, mutta kunnon käsitystä niistä ei saanut, koska jouduimme tiirailemaan niitä vain ulkoa päin. Kiertokävely kesti tunnin, mikä olin turhan pitkä aika, mutta nopeamminkaan ei voinut edetä, koska koko ajan seurassa oli vartija, joka olisi estänyt pakoyritykset.

Kierroksen jälkeen suuntasimme Kioton itäisille osille katsomaan lukuisia temppeleitä, joista osa kuuluu Unescon maailmanperintölistalle. Osa temppeleistä oli hyvin suuria ja valtavan koristeellisia. Osa taas oli pieniä ja katosivat kaupungin muiden rakennusten sekaan. Sain vaivoin pysäytettyä raivokkaasti etenevän kävelykoneen, jotta pääsin kahvilaan nauttimaan kylmän oluen ja voileivän, kun puolisolle riitti kahvi ja juustokakku. Sitten taas lähdettiin tarpomaan. Kaupungin itäpuolella rakennukset olivat matalia ja siellä oli vain pieniä kauppoja ja liikkeitä sekä asutusta. Keskisessä Kiotossa sen sijaan sijaitsee suuria pankkeja ja muita rahaa tekeviä rakennuksia. Kiertelimme pieniä katuja pitkin ja välillä tulimme puistoon, jossa sijaitsi jälleen yksi pyhäkkö. Yksi kaikkein komeimmista pyhäköistä, Chion-in, oli korjattavana. Sen päälle oli rakennettu valtava peltihalli, jotta korjaus sujuisi säiden hidastamatta.

Hyvin kostea ilma seurasi meitä saaden nihkeät farkut tuntumaan raskailta ja ahtailta. Mitäs muuta olisimme voineet tehdä kuin jatkaa eteenpäin katsellen kaupunkia? Yasaka pyhäkön edessä ostimme tikussa paistetun rapukepakon. Kyllä siinä ravun makua oli, mutta ei se Suomen jokiravun maulle pärjännyt. Viimeiseksi kävelimme Kiyomizun hienolle pyhäkölle ja missä muualla se olisi voinut sijaita kuin korkean mäen päällä. Lisäksi täällä oli valtava määrä ihmisiä, jotka pokkuroivat kapealla kadulla joka suuntaan. Kaduilla oli hämmentävän paljon kimonoihin pukeutuneita naisia. Alueella oli myös paljon kimonovuokraamoita, joten arvelimme, että on suosittua käydä vuokraamassa kimono ja sitten kävellä kaupungilla ja otattaa itsestään kuvia. Myös joitain miehiä kulki yukata päällä puusandaalit jalassa. Miltä tuntuisi vuokrata Helsingissä kansallispuku sekä tuohitöppöset ja kuljeskella Esplanadilla otattamassa kuvia itsestään?

Viimein päästiin suuntaamaan kohti hotellia eikä matkaa ollut kuin kolmisen kilometriä. Taivas oli pilvessä, mutta oli kuumaa ja kosteaa. Jalat olivat jo aivan poikki, mutta tyhjät taksit vain sujahtivat ohitsemme. Viimein pääsimme Kioton aseman tuntumaan ja hotellille. Oli mahtavaa ottaa ahdistavat vaatteet pois, käydä suihkussa ja avata kylmä Suntory-olut. Silloin huomasin, että olipa ollut hienoa kävellä ja katsella Kioton kaupunkia.

Lepäilimme hotellilla ja rouva kävi pesemässä pyykkiä neljännen kerroksen automaattipesukoneissa. Pyykit olivat kuivat vajaan kahden tunnin kuluttua, mutta jalat eivät olleet vielä toipuneet päivän kävelystä. Siitä huolimatta lähdimme kiertelemään lähiympäristöön. Menimme ensin Kioton valtavaan asemarakennukseen ja eksyimme sen kauppoihin ja käytäviin. Sitkeän yrityksen jälkeen löysimme käytävälle, mistä pääsee juniin eli paikkaan, jonka tunnistimme. Siellä oli jälleen uskomattoman paljon kulkijoita. Kiersimme aseman lukuisissa kaupoissa sekä myös lähellä olevassa suuressa ostoskeskuksessa. Kaupat ahdistivat minua jälleen, mutta minkäs teet, kun piti tuliaisia etsiä. Nyt on pienet mahdollisuudet, että tytärkin saisi jonkun pienen tuliaisen. Vävyehdokkaalla onkin sitten aika pienet mahdollisuudet muuhun kuin tervehdykseen.

Ilta pimeni, mutta lämpötila pysyi mahtavan lämpimänä. Ulkona oli nyt hienoa kuljeskella, kun jalassa oli sortsit ja miellyttävän lämmintä. Ihmisiä oli aina ja kaikkialla. Niitä ei ollut ahdistavan paljon, mutta kuitenkin aina ja kaikkialla. On mukavaa vaihtelua kulkea täällä ja väistellä vasemmalta ja oikealta tulevia ihmisiä kuten suurkaupungissa kuuluukin. Minä sain puolen vuoden ostosajan täyteen seuratessani puolisoani niin vaatekaupoissa kuin sekatavaraostoskaupoissakin. Sitten kuljimme jälleen aseman läpi takaisin meidän puolelle asemaa. Menimme kovin suosittuun olutravintolaan, missä joimme olutta ja söimme pientä purtavaa. Näin tänään jäi iso ruoka syömättä, mutta sen korvasi moni pienempi purtava. Illalla ei kilometrejä kertynyt enää kovin montaa, mutta aiemmat painoivat vielä jaloissa, joten palasimme hotellille melko aikaisin palautumaan huomista uutta hienoa päivää varten.