Kohta kahdeksan jälkeen olimme naapurirakennuksessa aamiaisella ja edelleen aamiaiset sujuvat oikein hyvin. Juustokinkkuvoileivät maistuivat oikein hyvin kuumien juomien kanssa. Sitten kävelemään! Suunnan otimme pohjoiseen ja kävelimme vielä varsin hiljaisien katujen varsilla. Vesisade oli loppunut yöllä, mutta taivas oli edelleen raskaiden pilvien peittämänä, mutta tippoja ei maahan saakka tullut. Parin kilometrin reippaan kävelyn jälkeen saavuimme valtaisalla puistoalueella sijaitsevaan Jongmyon pyhäkköön.
Pyhäkkö kuuluu maailmanperintölistalle. Suureen pyhäkköön kuului monia rakennuksia, joista kaksi olivat keskeistä. Näissä vajaat sata metriä leveissä matalissa rakennuksissa säilytetään useamman kymmenen entisen kuninkaan ja kuningattaren hengellisiä tauluja. Emme tiedä mitä nuo taulut ovat, mutta edelleenkin joka vuosi pidetään mittavat rituaalit, joissa noita tauluja kunnioitetaan. Vastaavaa rituaalia ei ole missään muualla maailmassa. Melko maltillisten rakennusten edustalla oli suuri aukio, joiden kivilaatoilla rituaaleihin osallistuvat kokoontuvat värikkäissä asuissaan joka toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina. Lauantai on ainoa päivä, jolloin paikkaan saa tutustua omatoimisesti ja se sopi meille mainiosti.
Sopivan kierroksen jälkeen jatkoimme hieman pohjoisemmaksi, missä oli Changdeokgungin palatsi. Sitä ei pidä sekoittaa Changgyeonggungin palatsiin, joka on hieman kauempana. Tämä Changdeokgungin palatsi on rakennettu 1400-luvun alussa. Se tuhottiin japanilaisten valloittajien toimesta 1500-luvun lopussa, mutta uusi ehompi versio valmistui 1610 ja siitä lähtien se oli Korean kuninkaan tärkein palatsi. Palatsi ja siihen liittyvät muut rakennukset ovat oma Unesco-kohde Soulissa, joten tähän päivään tuli kaksi Unesco-bongausta.
Euroopan palatseihin verrattuna tämäkin oli hyvin erilainen, mutta omalla tavallaan erittäin hieno. Hyvin värikkäästi maalatut lukuisat puiset rakennukset noudattivat täkäläistä arkkitehtuuria. Rakennukset olivat vain yksikerroksisia ja sisältä ne olivat perin askeettisia, paitsi ne rakennukset, joissa kuningas otti vastaan alamaisia. Siellä seinät ja katot olivat hyvin koristeellisia, mutta esimerkiksi valtaistuin näytti enemmän telttajakkaralta kuin kuninkaan istuimelta. Täkäläiset kuninkaat ovat asuneet paljon vaatimattomammin kuin kollegansa Euroopassa. Rakennuksia alueella oli paljon eikä kaikkia ollut edes rakennettu uudestaan, kun ne olivat joskus palaneet. Meillä oli ohjattu kiertokävely palatsin puistossa, mutta sitä ennen kävimme katsomassa Changgyeonggungin palatsia. Siellä majailivat lähinnä leskikuningattaret. Se olikin huomattavasti pienempi, mutta ei missään nimessä pieni palatsi.
Puoli kaksitoista alkoi kiertokävely suuressa puutarhassa. Oppaamme oli pieni keski-ikäinen korealainen, joka puhui oikein hyvää englantia. Kiertokävely oli melko pitkä, mutta nainen käveli rivakasti ja puhui suurin piirtein sopivan määrän. Puutarhassa oli kauniita maisemia, lampia ja rakennuksia, joissa kuninkaalliset olivat nauttineet etuoikeutettua elämäänsä. Puolentoista tunnin kierros ei tuntunut liian pitkältä kiitos ripeän etenemisen ja sopivan mittaisten jutteluiden.
Hiljalleen pilvet olivat ohentuneet, mutta vaikka ne eivät kokonaan kadonneet, lämpötila kohosi mukavasti lähemmäs 30 astetta. Nyt oli tarve saada syötävää ja juotavaa. Tulimme alueelle, missä oli melko vähän ravintoloita. Niinpä menimme ensimmäiseen mahdolliseen, joka oli hiljainen kahvila, missä joimme sitruunajuomat ja söimme juustokinkkuvoileivät, kun muita vaihtoehtoja ei ollut. No leivät olivat ihan hyviä ja pääsimme jatkamaan matkaa kylläisinä.
Etenimme Gwanghwamun-alueelle, missä oli valtavasti suuria rakennuksia. Siellä oli todellista suurkaupungin tuntua. Meluisaa liikennettä riitti, ihmisiä kulki jalkakäytävät täynnä ja suuret monikymmenkerroksiset rakennukset täyttivät näkökentän. Tällaista suurkaupungin tunnelmaa ei Tokiossa ollut, sillä siellä liikenne oli selvästi vähäisempää, ihmisiä ei kulkenut kaduilla näin paljon eivätkä suuret rakennukset olleet näin lähekkäin. Mukaan sopi mainiosti kaksi suomalaista turistia, jotka kulkivat suurta maailmaa ihmetellen. Gwanghwamun-aukiolla huomasimme Suomen suurlähetystön, mutta ainakaan vielä meillä ei ole sinne mitään asiaa. Pitkulaisella Gwanghwamun-aukiolla on kaksi valtaisaa patsasta, joiden välissä oli kaiken maailman markkinamenoa. Esiintymislavalla soitti kovalla rytkeellä kolmen hengen tyttöbändi, jonka jäsenistä kukaan ei ollut alle 50-vuoden. Yleisöä oli kovin niukasti ja mekin jatkoimme reippaasti eteenpäin. Katu oli valtaisan leveä ja menijöitä riitti joka suuntaan. Kävimme vielä vilkaisemassa Doeksugong-palatsia, joka oli kuin aikaisemmat, mutta pienemmässä muodossa.
Takana oli 15 kilometriä kävelyä kuumassa ja kosteassa, joten kohtuuden nimissä pyysin päästä nauttimaan päivän ensimmäisen oluen. Pyyntööni suhtauduttiin positiivisesti, mutta jälleen tuli eteen juomisen löytäminen. Kauppoja oli valtavasti eikä kahviloistakaan puutetta ollut. Paikat, joissa saattoi olla olutta tarjolla, olivat järjestään kiinni. Lopulta löysimme avonaisen kalaravintolan, jossa meille suostuttiin myymään olut ja virvoitusjuoma. Eteeni tuotiin paikallinen OB-olut, jonka maun kova jano kultasi. Vieressämme oli pieni akvaario, jossa uiskenteli toistakymmentä mustekalaa odottaen päästä lautaselleni, mutta pystyin vastustamaan kiusauksen. Jopa maratoonaripuolisoni osoitti hivenen havaittavaa väsymyksen oiretta, joten kävelimme viimeisen kilometrin suoraan hotellille lepäämään.
Kävin suihkussa ja heittäydyin lepäämään tietokoneen ääreen kirjoittelemaan. Sopivan ajan jälkeen lähdimme jälleen katselemaan Soulia, koska se oli aivan vieressä emmekä ihan heti takaisin tule. Päätimme nousta läheiselle kukkulalle katselemaan kaupunkia korkeammalta. Kuljimme noin kilometrin päässä olevalle köysiradalle ja ostimme menopaluun ylös huipulle. Menijöitä oli aivan liikaa ja jouduimme odottamaan nousua yli 40 minuuttia. Siinä ajassa olisimme helposti nousseet kävellen ylös ja ehtineet katsella miten köysiradan vaunu tuli ylös. Onneksi minä tykkään ajaa köysiradoilla ja funiculareilla, joten odottaminen ei harmittanut. Ylhäältä olivat erinomaiset näkymät ympäröivään kaupunkiin, joka jatkui joka puolella horisonttiin saakka. Kaupunki on todella valtava! Kukkulan keskellä olisi ollut näköalatorni, mutta sen päätimme jättää väliin.
Suunnitelmanamme oli syödä jossain kukkulan ravintoloista, mutta vaihtoehdot osoittautuivat yllättävän heppoisiski. Nälkä oli kuitenkin sellainen, että sillä ei enää kestänyt laskeutua alas köysiradalla. Menimme hampurilaispaikkaan ja saimme tavalliset ruoat, jotka poistivat nälän. Katselimme pimentynyttä kaupunkia eripuolille ja jokaisessa suunnassa riitti isoja ja pieniä rakennuksia. Aivan uskomattoman suuri kaupunki! Hiljalleen siirryimme takaisin köysiradan paluupisteeseen. Olimme ostaneet menopaluulipun eikä alas tarvinnut jonottaa edes kymmentä minuuttia.
Kiertelimme Myeongdongin alueella katsellen hyvin vilkasta menoa. Ihmisiä oli liikkeellä ainakin yhtä paljon kuin päivällä. En tiedä onko sunnuntai täällä vapaapäivä, mutta ainakin vapaaillan viettäjiä oli valtavasti. Kadut olivat edelleen aivan täynnä autoja. Täällä näyttää siltä, että auto on kuningas eikä suojatietkään suojaa jalankulkijoita kuten pitäisi. Autokanta on täällä huomattavasti lähempänä Eurooppaa kuin Japania. Pikkuisia kotteroita ei näy ollenkaan vaan suuret autot autoittavat kadut. Kaduilla mennään minä itse -tyylillä eikä toiselle anneta tilaa, jolloin eteneminen hidastuu väkisin, torvet soivat ja jännitys tiivistyy. Teimme ison kierroksen ympäri lähiseudun, mutta vieläkään yhtään tuttua ei tullut vastaan. Ostimme läheisestä supermarketista, joka oli huomattavasti Siwaa pienempi, tarpeita huomiseksi. Löysin myös paikallisten eniten ostamaa alkoholia, jonka nimi on soju. Ostin sitä vain pienen pullon. Toinen paikallinen suosittu alkoholi on Makgeolli. Näin sitä mustekalabaarissa ja yritin tilata itselleni näkäräiset, mutta sitä myytiin vain litran pulloissa. Puoliso ei suostunut laittamaan pulloa puoliksi, joten taas jäi yksi kokemus koettelematta, kiitos nirson puolison.
Tänäänkin näimme aivan valtavasti kaikkea uutta ja hienoa, joten päivä oli oikein onnistunut. Sää oli aivan mahtava vajaan 30 asteen lämpöineen ja pilvisine taivaineen. Päivä oli siis pulkassa, joten oli vielä aika napsauttaa soju-pullo auki ja ottaa maistiaiset Korean suosituimmasta alkoholihuomasta. Sitä varmaan parhaiten kuvaa puolison arvio: ”ei tämä ihan kamalaa ole”.